Viime viikonloppu kului hirvikoira Sissin kanssa Helsingissä Voittaja 2009 ja Pohjoismaiden Voittaja 2009 näyttelyissä, JP saikin siis viettää viikonlopun kotona koirien kanssa, ilomielin tottakai:)
Sissin tulos lauantailta oli VSP, sai siis Voittaja 2009 tittelin, Sertin ja Cacibin, tuomarina Jari Fors. Sunnuntailta tuomio oli EH norjalaiselta tuomarilta Per Iverseniltä, arvostelu oli kyllä hyvä, mikäli osasin yhtään suomentaa tuota norjalaista arvostelua, hän vain sanoi arvostelun jälkeen "One more year and you will have very good dog" (Sissi on nyt 1 ½v) ja jotain muuta se sanoi myös kaulasta, sitä en enään muista halusiko se sen olevan pidempi vai lyhyempi...noh, samahan tuo:). Norjalaiset tuomarit yleensäkin ovat aika nuivia palkitsemaan junnu- tai nuortenluokan koiria ja muutoinkin heillä on tiukka linja harmaan arvosteluissa, onhan se heidän kotimainen rotunsa. Eli sunnuntain osalta yhdellekkään nartulle ei jaettu ERIä, joten PM-Voittaja 2009 titteli jäi jakamatta.
Näyttelyn virallisten osuuksien jälkeen pääsikin kiertelemään muita kehiä ja mitä parasta niitä kojuja, hulluksihan siellä melkein tulee, kun kaikkia ihnuuksia on myynnissä!
Nopeesti mitä tuli ohikuljettua mm. dobberikehä, niin en kyllä tykännyt, siis moni koira oli oikeasti lihava ja löysä. Kiirehdin kyllä niin nopeesti ohi, etten tiedä mitä tuomiota sellaiset koirat sai, mutta toivoa sopii, että saivat ainakin laihdutuskuuri/lihaskuntoreeni määräyksen!
...olen allerginen lihaville koirille!
tiistai 15. joulukuuta 2009
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Hyvinkään reissuja ja treeniä
Simon terveysrintamalla vihdoinkin hyviä uutisia! Ollaan käyty Laioksen Markuksen käsiteltävänä kahden viikon välein Hyvinkäällä ja nyt neljännen käsittelykerran jälkeen koira on suora ja viimeisetkin lukot rintarangasta on poissa MAHTAVAA!
Tilanne oli siis hoidon alussa se, että Simon ranka oli kierossa, lannerangassa pahat lukot, vatsakalvot ja "ylimenokohta" (eli ymmärtääkseni kohta ennen kylkiluiden loppumista, mutta ennen lantiota...) pinkeenä, viimeiset lukot oli ihan edessä rintarangassa lapojen seudulla. Ei siis ihme ettei Simbellä ole ollu ihan kovin hyvä fiilis hetkeen aikaan :( Markus epäili lukkojen olevan peräisin jopa ensimmäisen leikkauksen ajoilta, Simohan oli silloin 7 kk kun ohutsuolesta piti leikata luunpalanen pois. Ajan myötä lukot ja kireydet ovat aina vain kertaantuneet ja loppujen lopuksi koko koira on aivan solmussa.
Käsittelyn myötä koiran ulkomuoto, asento ja koko olemus on muuttunut aivan totaalisesti, Simo jopa jää vieraidenkin raaputettavaksi ja silminnähden nauttii saamastaan palvelusta. Aiemminhan se on singahtanut alta pois, jos joku on lähestynyt sitä rapsuttelu mielessä.
Noh, en viitti nyt enempää hehkuttaa tätä aihetta.
Nokian hallilla käytiin eilen reenailemassa molempien koirien kanssa. Molemmat olivat tosin lähteissä jo ei-niin-super-energisiä, olivat nimittäin pitäneet kunnon bileet alakerran koirahuoneessa! Rilli oli hypännyt vanerisesta 120cm korkeasta väliseinästä yli Simon puolelle, siellä oli vesikipot ympäri, matot rullalla ja sitä rataa. Koirat on ollut eristettynä toisistaan mahdollisimman hyvin tähän mennessä, koska nää idiootit hajottaa toisensa (ja paljon irtaimistoa) sillä karmeella kohnaamisella. No, jos jotain positiivista tästäkin etsii, niin nyt ne ovat tulleet järkevämmin juttuun, eli siellä on varmasti selvitetty välit ja rajat mun työpäivän aikana ja onneksi molemmat näyttäisivät olevan ehjiä...huh...
Hallin häiriö tulee enemmän kuin tarpeeseen molemmille koirille, Simolle ihan vaan, että pysyy koppa kasassa vaikka pressuseinän takana huutaa agilitaajat ja muita tokottelijoita on "perstuntumalla", Rillille taas hyvää reeniä sen ylitsevuotavan sosiaalisuuden kanssa, eli ihan kaikkia ihmisiä ja koiria EI ole pakko käydä ihannoimassa...ja että mäkin olen olemassa!
Tänään käytiin Tainan kanssa ottamassa nopea parkkipaikkareeni. Rilli oli edelleen vähän väsynyt, varmaan tuhlannut energioitansa päivän aikana järkeillen millä päästä koirahuoneessa Simon puolelle, kun väliseinä onkin kasvanut yön aikana 120->160 senttiseksi :) Naksuttelin hiukan kontaktia ja otin vauhdikkaan luoksetulon ja hyvän leikin siihen päälle.
Simo on nyt seuraamiskiellossa ainakin kuukauden vai pitäisikö sanoa, että ohjaajalla on seurauttamiskielto. Niiiin paljon on tahkottu Simon kanssa viime aikoina seuraamista, käännöksiä ja täyskäännöstä, "kehonhallinta" harjoitukset on hiljalleen alkaneet toimia ja koira ihan oikeasta osaa jo käyttää takapäätänsä käännösissä ja paikka pysyy todella hyvin, joten nyt on oikea aika jättää seuraaminen hautumaan hetkeksi aikaa.
Niimpä keskityttiin pikkuongelmaan, eli noudon palautukseen (lue: noudon palauttamattomuuteen) Pelkkinä palautuksina tuo kyllä siististi, mutta H-I-T-A-A-S-T-I, vauhtinoudoilla on aiemmin saatu ihan kiva palautusvauhti, mutta nyttemmin tuo rakki ei vaihda kapulaa patukkaan, vaan singahtelee kapula suussa sinne tänne tonne. Kokeilin nyt ekaa kertaa pitämmällä koiraa ja tiputtamalla kapulan eteen, hetsaan ja potkin kapulaa hiukan, päästän koiran, lähden pakittamaan samalla ja palkkaan lennosta. Tämä tuntui toimivan, kun oli enemmän kierroksia ja taas toisaalta palautusmatka lyhyempi niin se ei ehdi saada sitä singahtamisideaa päähänsä. Simolla kun kapulan pidossa ei ole tähän mennessä *koputtaa puuta* ongelmia, pitää siis tosi rauhallisesti, joten uskaltaudun nostaan kierroksia, jos saisi hiukka potkua enemmän noutoihin. Muutonkin olin tosi tyytyväinen Simon vireeseen, vaikka keikuttiin siellä yläpäässä, niin kanootti ei kuitenkaan kaatunu;)
Tilanne oli siis hoidon alussa se, että Simon ranka oli kierossa, lannerangassa pahat lukot, vatsakalvot ja "ylimenokohta" (eli ymmärtääkseni kohta ennen kylkiluiden loppumista, mutta ennen lantiota...) pinkeenä, viimeiset lukot oli ihan edessä rintarangassa lapojen seudulla. Ei siis ihme ettei Simbellä ole ollu ihan kovin hyvä fiilis hetkeen aikaan :( Markus epäili lukkojen olevan peräisin jopa ensimmäisen leikkauksen ajoilta, Simohan oli silloin 7 kk kun ohutsuolesta piti leikata luunpalanen pois. Ajan myötä lukot ja kireydet ovat aina vain kertaantuneet ja loppujen lopuksi koko koira on aivan solmussa.
Käsittelyn myötä koiran ulkomuoto, asento ja koko olemus on muuttunut aivan totaalisesti, Simo jopa jää vieraidenkin raaputettavaksi ja silminnähden nauttii saamastaan palvelusta. Aiemminhan se on singahtanut alta pois, jos joku on lähestynyt sitä rapsuttelu mielessä.
Noh, en viitti nyt enempää hehkuttaa tätä aihetta.
Nokian hallilla käytiin eilen reenailemassa molempien koirien kanssa. Molemmat olivat tosin lähteissä jo ei-niin-super-energisiä, olivat nimittäin pitäneet kunnon bileet alakerran koirahuoneessa! Rilli oli hypännyt vanerisesta 120cm korkeasta väliseinästä yli Simon puolelle, siellä oli vesikipot ympäri, matot rullalla ja sitä rataa. Koirat on ollut eristettynä toisistaan mahdollisimman hyvin tähän mennessä, koska nää idiootit hajottaa toisensa (ja paljon irtaimistoa) sillä karmeella kohnaamisella. No, jos jotain positiivista tästäkin etsii, niin nyt ne ovat tulleet järkevämmin juttuun, eli siellä on varmasti selvitetty välit ja rajat mun työpäivän aikana ja onneksi molemmat näyttäisivät olevan ehjiä...huh...
Hallin häiriö tulee enemmän kuin tarpeeseen molemmille koirille, Simolle ihan vaan, että pysyy koppa kasassa vaikka pressuseinän takana huutaa agilitaajat ja muita tokottelijoita on "perstuntumalla", Rillille taas hyvää reeniä sen ylitsevuotavan sosiaalisuuden kanssa, eli ihan kaikkia ihmisiä ja koiria EI ole pakko käydä ihannoimassa...ja että mäkin olen olemassa!
Tänään käytiin Tainan kanssa ottamassa nopea parkkipaikkareeni. Rilli oli edelleen vähän väsynyt, varmaan tuhlannut energioitansa päivän aikana järkeillen millä päästä koirahuoneessa Simon puolelle, kun väliseinä onkin kasvanut yön aikana 120->160 senttiseksi :) Naksuttelin hiukan kontaktia ja otin vauhdikkaan luoksetulon ja hyvän leikin siihen päälle.
Simo on nyt seuraamiskiellossa ainakin kuukauden vai pitäisikö sanoa, että ohjaajalla on seurauttamiskielto. Niiiin paljon on tahkottu Simon kanssa viime aikoina seuraamista, käännöksiä ja täyskäännöstä, "kehonhallinta" harjoitukset on hiljalleen alkaneet toimia ja koira ihan oikeasta osaa jo käyttää takapäätänsä käännösissä ja paikka pysyy todella hyvin, joten nyt on oikea aika jättää seuraaminen hautumaan hetkeksi aikaa.
Niimpä keskityttiin pikkuongelmaan, eli noudon palautukseen (lue: noudon palauttamattomuuteen) Pelkkinä palautuksina tuo kyllä siististi, mutta H-I-T-A-A-S-T-I, vauhtinoudoilla on aiemmin saatu ihan kiva palautusvauhti, mutta nyttemmin tuo rakki ei vaihda kapulaa patukkaan, vaan singahtelee kapula suussa sinne tänne tonne. Kokeilin nyt ekaa kertaa pitämmällä koiraa ja tiputtamalla kapulan eteen, hetsaan ja potkin kapulaa hiukan, päästän koiran, lähden pakittamaan samalla ja palkkaan lennosta. Tämä tuntui toimivan, kun oli enemmän kierroksia ja taas toisaalta palautusmatka lyhyempi niin se ei ehdi saada sitä singahtamisideaa päähänsä. Simolla kun kapulan pidossa ei ole tähän mennessä *koputtaa puuta* ongelmia, pitää siis tosi rauhallisesti, joten uskaltaudun nostaan kierroksia, jos saisi hiukka potkua enemmän noutoihin. Muutonkin olin tosi tyytyväinen Simon vireeseen, vaikka keikuttiin siellä yläpäässä, niin kanootti ei kuitenkaan kaatunu;)
tiistai 27. lokakuuta 2009
Uusi blogi avattu...viimein:)
Vihdoin saatu siis "muutto" tehtyä myös täällä blogimaailmassa:)
Kesän ja syksyn aikana on ollut niin monta muuttoa, ettei ole paljon jäänyt vapaa-aikaa istua koneella. Nyt on kämpän muutto jo paremmalla puolella, jos ehtisi päivittelemään syksyn mittaan ja tietysti reenaamaankin koiria enemmän, sekin kun on kärsinyt osansa muuttopuuhista.
Noh tiivistetysti kuitenkin viimeaikaisia asioita, eli Simon kanssa on käyty Hyvinkäällä fyssarilla, Markus Laios on nyt muutaman kerran käsitellyt Simon elokuisen Piiran Leenan käsittelyn jälkeen. Kyllä sieltä vaan tuntuu jumia jumin perään löytyvän, on toki saatu jo parannustakin aikaan ja liikkuvuutta lisättyä, mutta epäilemättä on pitkä prosessi vielä edessä.
Reenattu on kuitenkin jo, hakua muutamia kertoja, jälkeä vähän enemmän ja tottista.
Rilli Belgeleen kanssa ollaan touhuiltu vähän kaikenlaista, haun alkeita tuulihajuilla, jälkeä ja "tottista" :)
Kesän ja syksyn aikana on ollut niin monta muuttoa, ettei ole paljon jäänyt vapaa-aikaa istua koneella. Nyt on kämpän muutto jo paremmalla puolella, jos ehtisi päivittelemään syksyn mittaan ja tietysti reenaamaankin koiria enemmän, sekin kun on kärsinyt osansa muuttopuuhista.
Noh tiivistetysti kuitenkin viimeaikaisia asioita, eli Simon kanssa on käyty Hyvinkäällä fyssarilla, Markus Laios on nyt muutaman kerran käsitellyt Simon elokuisen Piiran Leenan käsittelyn jälkeen. Kyllä sieltä vaan tuntuu jumia jumin perään löytyvän, on toki saatu jo parannustakin aikaan ja liikkuvuutta lisättyä, mutta epäilemättä on pitkä prosessi vielä edessä.
Reenattu on kuitenkin jo, hakua muutamia kertoja, jälkeä vähän enemmän ja tottista.
Rilli Belgeleen kanssa ollaan touhuiltu vähän kaikenlaista, haun alkeita tuulihajuilla, jälkeä ja "tottista" :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
